Mutta kansa oli hänet nähnyt ja tiesi, missähän oli. Kaikki riensivät portaita ylös, ja tällä kertaa oli ryntäys niin yleinen, että Gilbertiä kantavat miehet jättivät hänet seuratakseen tulvaa, joka nousi vihanvimman vaikutuksesta.
Gilbertkin pyrki Kaupungintaloon, ei suinkaan uhatakseen, vaan suojellakseen Flessellesiä. Hän oli jo ennättänyt nousta pari kolme astuinta, kun tunsi jonkun vetävän häntä voimakkaasti taaksepäin. Hän kääntyi vapautuakseen tästä viimeisestä kahleesta, mutta tällä kertaa hän tunsi Billotin ja Pitoun.
"Oi", sanoi hän, joka ylempänä olevalta paikaltaan näki, mitä tapahtui torilla, "mitä tuolla tehdään!?"
Ja hän osoitti kädellään Tixeranderie-katua.
"Tulkaa, tohtori, tulkaa", pyysivät Billot ja Pitou yhtaikaa.
"Niitä murhaajia!" huusi tohtori. "Niitä murhaajia!"
Siinä hetkenä näet kaatui majuri de Losme kirveen iskusta. Vihassaan kansa sekoitti itsekkään ja julman kuvernöörin, joka oli ollut onnettomien vankien vainooja, ja jalon miehen, joka aina oli koettanut niitä suojata.
"Niin, niin", sanoi hän, "lähtekäämme pois, sillä minua alkaa hävettää, että tuollaiset miehet ovat minut vapauttaneet."
"Tohtori", sanoi Billot, "olkaa siitä varma, että siellä taistelleet eivät täällä tee murhia."
Samassa kun tohtori astui portaita alas, joita hän oli aikonut nousta auttaakseen Flessellesiä, syöksyi ovesta mennyt joukko takaisin. Keskellä tätä ihmisvirtaa rimpuili muuan mies.