"Niinkö luulette?"
"Siitä olen varma."
"Kaipa te sen asian ymmärrätte pätevämmin", lausui kunnon apotti, "te, jota Condorcet ja Dabanis väittävät maailman viisaimpiin kuuluviksi."
"Mutta kun herätätte hänet tuollaisista unelmista, menetelkää varovaisesti", neuvoi Gilbert. "Puhukaa hänelle ensin hiljaa ja sitten vasta kovempaa."
"Miksi?"
"Palauttaaksenne hänet vähitellen tähän maailmaan, jonka hän on jättänyt."
Apotti katsoi kummastuneena tohtoriin. Eipä paljoa puuttunut, ettei hän pitänyt tätä hulluna.
"Saatte kohta nähdä, että olen väitteessäni oikeassa", sanoi tohtori.
Billot ja Pitou astuivat sinä hetkenä sisään. Parilla harppauksella Pitou oli Sebastienin luona.
"Sinä kutsuit minua, Sebastien", sanoi Pitou tarttuen lapsen käsivarteen. "Siinä teit herttaisesti."