"Niin, haaveilua tulen kidassa, joka nielee teidät kaikki."
"No, lyöttäydynpä siis tasavaltalaiseksi! Olenkin jo sitä."
"Geneveläinen tasavaltalainen, aivan oikein."
"Mutta onhan minun mielestäni tasavaltalainen aina tasavaltalainen."
"Siinä on erehdys, herra parooni. Meidän tasavaltalaisemme eivät muistuta laisinkaan muiden maiden tasavaltalaisia. Meidän tasavaltalaisemme nielaisevat ensin kaikki etuoikeudet, sitten aateliston ja sitten kuninkuuden. Te liitytte meidän tasavaltalaisiimme, mutta he joutuvat perille ilman teitä, sillä te ette tahdo seurata heitä sinne, minne he menevät. Ei, parooni de Necker, te erehdytte, ette te ole tasavaltalainen."
"Jos sillä käsitätte tuota kaikkea, niin en todellakaan ole. Minä rakastan kuningasta."
"Niin minäkin", sanoi Gilbert, "ja kaikki ihmiset tänä hetkenä rakastavat samoin kuin mekin. Jos sanoisin tämän kaiken teitä tyhmemmälle ihmiselle, niin minulle vihellettäisiin, minua pilkattaisiin. Mutta uskokaa sanojani, herra parooni."
"Sen kyllä tahtoisinkin tehdä, jos tämä olisi otaksuttavaa, mutta…"
"Tunnetteko salaiset seurat?"
"Olen paljon kuullut niistä puhuttavan."