"Olen yllä."
"Se avasi vankilani."
"Olisin tyytyväinen siitä", jupisi kuningas, "ellei kanuunoita olisi samalla suunnattu kuningasvaltaakin kohden."
"Oh, sire, älkää tehkö vankilasta periaatteen tunnuskuvaa. Sanokaa pikemmin, että olette tyytyväinen Bastiljin valloittamisesta, sillä tästälähin ei enää tehdä sellaista vääryyttä, jonka alaiseksi minä olen joutunut, kuninkaan tietämättä."
"Mutta onhan vangitsemisellanne ollut jokin syy?"
"Ei minun tietääkseni, sire. Palatessani Ranskaan jouduin vangiksi ja sitten tyrmään, siinä kaikki."
"Sanokaahan", lausui Ludvig XVI säveästi, "etteköhän ole hiukan itsekäs tullessanne minulle puhumaan itsestänne nyt, kun pitäisi puhua minusta?"
"Sire, minun täytyy vain saada teidän majesteettinne vastaus yhteen kysymykseen."
"Mihin?"
"Onko teidän majesteettinne vai eikö ole millään tavoin osallinen vangitsemiseeni?"