Pitoun niiskutus muuttui ulvonnaksi. Neiti Angélique katsoi häneen kuin tahtoisi veljenpoikansa sydämen pohjalta lukea poisajamisen syvimmät syyt.
"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen ollut metsästämässä", sanoi hän. "Voin lyödä vetoa, että olet jälleen maleksinut ukko Billotin talon lähettyvillä. Hyi, tuleva apotti!"
Ange pudisti päätään.
"Valehtelet!" huudahti täti, jonka raivo lisääntyi hänen huomatessaan jutun vakavaksi. "Valehtelet! Viime sunnuntaina viimeksi nähtiin sinun kävelevän Catherinen kanssa 'Huokausten käytävää' pitkin."
Neiti Angélique itse valehteli, mutta ainahan tekohurskaat ovat pitäneet sitä oikeutenansa, noudattaen jesuiittain lauselmaa: "Aina on luvallista esittää väärää, saadakseen tietää toden."
"Minua ei kukaan ole nähnyt 'Huokausten käytävällä', se ei ole mahdollista. Me kävelimme kasvihuoneen puolella."
"Onneton poika, siis olit kuitenkin hänen seurassaan!"
"Mutta, täti", sanoi Ange punastuen, "eihän nyt ole puhetta neiti Catherinesta."
"Niin, sano sinä häntä vain neidiksi, salataksesi riettaat aikeesi! Mutta minä kerron kaikki tuon heiskaleen rippi-isälle."
"Mutta, täti, minä vannon, että neiti Catherine ei ole mikään heiskale."