"Mitäpä tuo olisi!"
"Herjaus?"
"Kaukana siitä! Ei, hän on se, joka…" Ja Baisemeaux kiversi molemmat kätensä torvelle ja lähestyi kuiskaamaan sen välityksellä piispan korvaan: "Hän on se nuori mies, joka rohkenee ulkomuodollaan muistuttaa…"
"Ah, niin, niin", sanoi Aramis. "Viime kerralla tosiaan huomautitte siitä; mutta rikkomus näytti minusta vähäiseltä."
"Vähäiseltä!"
"Tai oikeastaan niin tahattomalta…"
"Monseigneur, sellaisen yhdennäköisyyden kehittymisessä täytyy olla tahallinen tavoittelu takana!"
"No, unohtanut vain olin, että täällä on niinkin omituinen hoidokki. Mutta hei, hyvä isäntäni", sanoi Aramis lyöden kirjan kiinni, "tuo koputus lienee kutsu meille."
Baisemeaux otti luetteloniteen, vei sen joutuisasti takaisin kaappiin, lukitsi tämän ja pisti avaimen taskuunsa.
"Suvaitsetteko nyt pistäytyä aamiaiselle, monseigneur?" huomautti hän. "Meitä ei nimittäin voitaisi häiritä millään muullakaan asialla."