"Ja niinkö hän vain läksi tiehensä?"
"Hän sulki minut syliinsä, painoi sydäntään vasten ja suuteli minua."
"Muistatteko hänet ulkomuodoltakin?"
"Ihan hyvin."
"Kasvonpiirteet niin tarkoin, että jälleen nähdessänne tuntisitte hänet muuallakin?"
"Aivan varmasti!"
Tyytyväinen väläys kirkasti hetkiseksi Aramiksen katsetta. Samassa Baisemeaux kuuli vartijan astuvan ylös portaita.
"Jokohan lähdemme?" sanoi hän pikaisesti piispalle.
Tämä nähtävästi tiesi nyt mitä halusikin. "Kyllä minun puolestani", virkkoi hän.
Nuori mies näki heidän tekevän lähtöä ja hyvästeli kohteliaalla kumarruksella. Baisemeaux nyökkäsi vastaukseksi, mutta onnettomuus näkyi Aramiksen mielestä ansaitsevan erityistä kunnioitusta, sillä hän taivutti päänsä hyvin syvään.