"No, nyt siis sanon sen teille. Te olette pyytänyt rakkauttani polvillanne, ja minä kielsin; olin sokea kuten tekin äsken. Nyt sen tarjoan."
"Niin, mutta ainoastaan itse tunteen!"
"Rakkauteni, itseni, elämäni! Kaikki, kaikki, kaikki!"
"Voi, hyvä Jumala!" huudahti Fouquet huumaantuneena.
"Otatteko vastaan?"
"Te rusennatte minut onneni ylenpalttisuudella!"
"Oletteko onnellinen — sanokaa, sanokaa… jos minä tulen omaksenne, kokonaan omaksenne?"
"Se on ylin auvo!"
"Ottakaa minut siis. Mutta kun minä uhraan teille ennakkoluulon, luopukaa tekin minun tähteni viimeisestä arvelevaisuudesta."
"Madame, madame, älkää kiusatko minua!"