"Ah, miten osuitkin tulemaan niin parahiksi?" tervehti hän. "Etkö ollutkaan poistunut hovista, kuten väitettiin?"
"Olin kuin olinkin, monseigneur."
"Mikä oikku se oli?"
"Oikkuko! Oikuttelisinko minä teidän korkeutenne kanssa? Kunnioitus…"
"Jätä nyt silleen puhe kunnioituksestasi, jota kuitenkin lyöt laimin joka päivä. Annan sinulle kyllä anteeksi. Sano vain minkätähden läksit siten matkoihisi?"
"Olinhan ihan tarpeeton teidän ylhäisyydellenne."
"Mitä puhutkaan?"
"Teidän ylhäisyydellänne on tahollanne paljon mieluisampia miehiä kuin minä voin koskaan olla. En tunne pystyväni taisteluun; sentähden peräydyin."
"Tuossahan ei ole mitään järkeä! Keitä vastaan sinä et muka tahdo ryhtyä taisteluun? Guicheako?"
"En erityisesti mainitse ketään."