"Tai pahastusta väärästä epäluulosta", huomautti Bragelonne. "Antakaamme hänen lähdölleen tämä leima, — mikään ei ole helpompaa; sanomme vain molemmin yrittänemme pidätellä häntä parhaamme mukaan, ja te ainakin pysytte silloin tiukasti totuudessa. No, de Guiche, — sinä olet viaton, tämänpäiväinen kohtaus on luonnollisesti loukannut sinua; lähde, lähde, hyvä ystävä!"
"Oh, ei, de Guiche, jääkää", kehoitti junkkari, "jääkää juuri siitä syystä että — kuten herra de Bragelonne huomautti — te olette viaton. Pyydän vieläkin kerran anteeksi, herra varakreivi, mutta minä olen aivan toista mieltä kuin te."
"Siihen teillä on täysi vapaus, monsieur; mutta ottakaa huomioon, että esitän de Guichelle vain ihan lyhytaikaista syrjäytymistä. Hän voi lopettaa sen milloin tahtoo, ja palatessaan vapaaehtoisesta maanpaosta hän silloin tapaa hymyn kaikkien huulilla, kun sitävastoin kuninkaan ensi pahastus saattaa kreivin nyt näyttäytyessä aiheuttaa myrskyn, jonka pikaista tyyntymistä kukaan ei rohkenisi ennustaa."
Junkkari hymyili.
"Sitäpä hiisi vieköön juuri tahdonkin", hän mutisi hiljaa itsekseen. Samalla hän kuitenkin kohautti olkapäitänsä. Tämä liike ei välttänyt kreivin huomiota; nuori ylimys pelkäsi, että hän jättäessään hovin näyttäisi raukkamaiselta.
"Ei, ei", hän huudahti, "olen päättänyt. Minä jään, Bragelonne."
"Kelpaan tässä profeetaksi", sanoi Raoul surumielin. "Onnettomuus kohtaa sinua, de Guiche, — soisit vielä menetelleesi toisin!"
"Profeettana voin minäkin esiintyä, mutta en onnettomuuden ennustajana; päin vastoin vakuutan ehdottomasti, että teidän tulee jäädä, herra kreivi."
"Oletteko varma siitä, että balettiharjoitus todella pannaan toimeen äskeisestä huolimatta?" kysäisi de Guiche.
"Minulla on siitä taattu tieto."