"Niin, kunhan hän ei vain olisi oivaltanut liiankin hyvin! Hän voisi kertoa muille."
"Ei, sinä et tunne Louisea, kreivi", vakuutti Raoul; "Louisella on kaikki avut eikä ainoatakaan vikaa."
Nuoret miehet astelivat ohitse, ja heidän äänensä haipuivat.
"Mitä ihmettä, la Vallière!" kummeksui neiti de Tonnay-Charente; "herra varakreivi de Bragelonne mainitsi sinua Louisena! Mistä se johtuu?"
"Me olemme kasvaneet yhdessä", vastasi neiti de la Vallière; "olemme tunteneet toisemme varhaisesta lapsuudesta asti."
"Ja onhan herra de Bragelonne sulhasesi, kuten kaikki tietävät", huomautti Montalais.
"Kas, en minä sitä tiennyt", sanoi toinen ystävätär. "Onko se totta, la Vallière?"
"Kyllähän", selitti Louise punastuen, "kyllähän herra de Bragelonne on osoittanut minulle sen kunnian, että on pyytänyt kättäni… mutta…"
"Mutta mitä?"
"Mutta kuningas ei kuulu näkevän hyväksi antaa suostumustaan liitollemme."