"Lopeta jo se naljailu… Herra de Montespan osoittaa minua kohtaan huomaavaisuutta, mutta se ei mitään merkitse. Samoinhan herra de Guiche esiintyy Madamea kohtaan."
"Kreiviparka!" surkutteli la Vallière.
"Miksi parka?… Onhan Madame kaiketi kyllin kaunis ja ylhäinen nainen."
La Vallière pudisti surumielisesti päätänsä. "Rakastaessa", sanoi hän, "ei tule kysymykseen kauneus eikä ylhäisyys, hyvät ystävättäret: rakastaessa saavat merkitystä vain rakastetun sydän ja silmät."
Montalais remahti nauramaan. "Sydän, silmät, — voi siirappia!" ivasi hän.
"Puhun omasta puolestani", vastasi la Vallière.
"Yleviä mielipiteitä!" myönsi Athénais suojelevasti, mutta kylmäkiskoisesti.
"Etkö sinä ajattele samoin?" kysyi Louise.
"Kyllähän, — mutta miten voi surkutella miestä, joka mielistelee sellaista naista kuin Madamea? Jos tuossa on olemassa epäsuhdetta, niin se jää kreivin eduksi."
"Oi, eipä suinkaan", väitti la Vallière, "vaan Madamen."