Ludvig otti ohjakset; upseeri piteli hänelle jalustinta satulastaan laskeutumatta ja kysyi hiljaa hänen majesteettinsa määräyksiä.
"Seuratkaa minua", vastasi Ludvig.
Upseeri hoputti hevosensa raviin hallitsijan perässä, ja siten he suuntasivat kulkunsa siltaa kohti.
Heidän päästyään Loiren toiselle puolelle sanoi kuningas:
"Monsieur, suvaitkaa karauttaa edellä, kunnes näette vaunut. Tulkaa sitten ilmoittamaan minulle; minä jään tähän."
"Antaisiko teidän majesteettinne jotakin opastusta vaunuista, jotka minun on tavattava?"
"Näette niissä kaksi naista ja luultavasti myöskin heidän saattueensa."
"En tahtoisi erehtyä, sire; onko vielä mitään muuta tuntomerkkiä, voidakseni olla varma vaunuista?"
"Niissä on kai kardinaalin vaakuna."
"Hyvä on, sire", vastasi upseeri kokonaan kiintyneenä vaunujen tuntemiseen.