"Niin, monseigneur, sen tyttösen luona teidän pitääkin käydä tänä iltana."
"Mitä ihmettä?"
"Ja lisäksi teidän on lahjoitettava kameanne sille tyttöselle."
"Jopa nyt jotakin!"
"Te tiedätte, monseigneur, että voitte luottaa neuvoihini."
"Mutta näin odottamatta…"
"Se on minun asiani. Nopeasti vain tekemään oikein kohtelias vierailu la Vallièren luokse, monseigneur. Minä menen takuuseen rouva de Bellièren edessä, että käyntinne on kokonaan valtiollista laatua."
"Mitä sanottekaan, hyvä ystävä", huudahti Fouquet vilkkaasti; "minkä nimen lausuittekaan!"
"Nimen, jonka täytyy teille todistaa, herra yli-intendentti, että tietäen niin hyvin teidän asianne minun täytyy olla hyvin selvillä myöskin muiden toimista. Menkää mielistelemään pikku la Vallièrea."
"Käyn kenen luona vain haluatte", vastasi Fouquet, paratiisi sydämessään.