"Sire", vastasi aatelismies, "täällä juuri pyytää eräs pääsyä."
"Kuka hän on?"
"Teidän muskettiluutnanttinne."
"Joka juuri oli mukanani?"
"Niin, sire."
"Vai niin!" virkkoi kuningas. "No, hän tulkoon."
Upseeri astui huoneeseen.
Kuningas teki merkin, aatelismies ja kamaripalvelija poistuivat.
Ludvig seurasi heitä katseellaan, kunnes ovi sulkeutui heidän jälkeensä, ja verhojen pudottua alas hän aloitti:
"Te muistutatte mieleeni läsnäolollanne, monsieur, mitä unohdin äsken huomauttaa, nimittäin että tämän aamun asioista on noudatettava ehdotonta vaitioloa."