" Pronto, pronto!"[61] mutisi fransiskaani kalveten ja nojautuen eteenpäin pappia vasten.
Kardinaali lähestyi kuolevan korvaa.
"No niin, monseigneur", sanoi hän, "minä tiedän Ranskan kuninkaan päättäneen, että ensimmäisen aiheen sattuessa — kun esimerkiksi Espanjan kuningas tai joku prinsessan veli kuolee — Ranska sodan uhalla vaatii perintöä, ja minulla on valmiissa muodossa se valtiollinen suunnitelma, jonka Ludvig XIV on tässä tarkoituksessa miettinyt."
"Ja se suunnitelma?" sanoi fransiskaanimunkki.
"On tässä", vastasi kardinaali.
"Kenen käsialalla kirjoitettuna?"
"Minun."
"Eikö teillä ole muuta sanottavaa?"
"Olen mielestäni jo sanonut paljon, monseigneur", arveli kardinaali.
"Se on totta, te olette tehnyt veljeskunnalle suuren palveluksen. Mutta miten olette hankkinut tietoonne ne yksityiskohdat, joiden perusteella olette merkinnyt muistiin tämän suunnitelman?"