Ja fransiskaani kumarsi juhlallisesti, lääkärin ja jesuiitin vaipuessa polvilleen.
Itse kuolemaa kalpeampana Aramis siirsi katseensa peräkkäin kaikkiin tämän kohtauksen henkilöihin. Tyydytetyn kunnianhimon riemu täytti hänen sydämensä.
"Kiirehtikäämme", sanoi fransiskaanimunkki; "minut hivuttaa loppuun kaikki se, mitä minulle jäi vielä tehtäväksi. En mitenkään kykene toteuttamaan viimeisiä päätöksiäni."
"Minä otan ne toteuttaakseni", lupautui Aramis.
"Hyvä on!" kiitti sairas ja lisäsi kääntyen jesuiittiin ja lääkäriin:
"Jättäkää meidät yksin."
Molemmat tottelivat käskyä.
"Tuolla tunnuksella", jatkoi äskeinen suurmestari, "te olette mies tärisyttämään koko maailmaa; te revitte alas ja rakennatte sillä: In hoc signo vinces![63] — Sulkekaa ovi", kehoitti hän samassa.
Aramis työnsi salvat eteen ja palasi fransiskaanimunkin luo.
"Paavi on vehkeillyt veljeskuntaa vastaan", ilmoitti sairas; "hänen pitää kuolla."