Nämä palavana rukouksena lausutut sanat häivyttivät kaikki ivan jäljet Montalaisin kasvoilta, elleivät sydämestä.
"Hei, te tulette pulskana kuin Amadis,[65] herra Bragelonne!" huusi hän Raoulille; "ja täysissä varuksissa ja saappaissa kuten hänkin."
"Kunnioittava tervehdykseni, mesdemoiselles", vastasi Bragelonne kumartaen.
"Mutta sanokaakin, miksi olette laittautunut saappaisiin?" kysyi Montalais, la Vallièren pysyessä ääneti vaikka katselikin Raoulia yhtä paljon ihmeissään kuin toverinsakin.
"Miksikö?" toisti Raoul.
"Niin", rohkeni Louisekin nyt virkahtaa.
"Sentähden että lähden matkalle", ilmoitti Bragelonne katsellen Louisea.
Nuori tyttö tunsi itsensä jonkunlaisen taikauskoisen pelon yllättämäksi ja huojui.
"Te matkustatte, Raoul!" huudahti hän, "minne?"
"Rakas Louiseni", selitti nuori mies luontaisen sävyisästi, "minä lähden Englantiin."