"Muutoin olemme pölkkypäitä! Kiirehtikää siis, herra Manicamp, te kun olette suuri politikko, sovittamaan herra de Guiche hänen kuninkaallisen korkeutensa kanssa."
"Kuulkaahan, mitä herra de Saint-Aignan kertoi teille, Malicorne?"
"Minulle? Ei mitään. Hän kyseli kaikenmoista, sen hän teki."
"Vai niin. Minua kohtaan hän oli vähemmän umpimielinen."
"Mitä saitte heltiämään?…"
"Että kuningas on mielettömästi rakastunut neiti de la Vallièreen."
"Suuri uutinen, jumaliste!" vastasi Malicorne ivallisesti; "jokainen huutaa sitä niin äänekkäästi, että se ei voine enää kellekään olla salaisuus. Mutta pyydän teitä nyt ensiksi tosiaan toimimaan neuvoni mukaan: puhukaa herra de Guichen kanssa ja koettakaa saada hänet lähenemään Monsieuria. Hitto, siihen hän on velvollinenkin hänen kuninkaallista korkeuttansa kohtaan!"
"Mistähän de Guichen tavoittaisi?"
"Se ei nähdäkseni käy vaikeaksi. Tehkää kuten minä hain teidät esille: odottakaa häntä. Tiedättehän, että hän on luonnostaan innostunut kävelyihin."
"Niin, mutta missä hän käyskentelee?"