"Monsieuria! Madamea! Valtakunnan ensimmäisiä."
"Paras kreivi, nythän erehdyt ihmeellisesti; minä en ole lausunut valtakunnan ylhäisyyksistä yhtään mitään. Vastasin puheeseesi luulevaisesta aviomiehestä, jonka nimeä et maininnut, mutta jolla tietysti on vaimo — niin, minä vastasin sinulle: tavataksesi rouvan on sinun lähestyttävä herraa."
"Häijy ilveilijä", hymyili kreivi; "sitäkö sinä tarkoitit?"
"En mitään muuta."
"Hyvä, hyvä!"
"Jos esimerkiksi on kysymys jostakusta herttuattaresta ja itse herttuasta", lisäsi Manicamp, "niin sanon sinulle: Lähentele sitä taloa, olkoon se mikä tahansa, sillä sellainen menettely ei missään tapauksessa voi vahingoittaa lemmensuhdettasi."
"Voi, Manicamp, pitäisi olla joku tekosyy. Keksi minulle joku hyvä veruke!"
"Tekosyy, pardieu! Sata, tuhat! Jos Malicorne olisi saapuvilla, olisi hän jo esittänyt sinulle viisikymmentätuhatta oivallista aihetta!"
"Mikä Malicorne?" kysyi de Guiche silmiänsä siristäen, kuin muistellakseen. "Olen tuntevinani sen nimen…"
"Tuntevinasi! Tottahan toki, kun olet hänen isälleen kolmekymmentätuhatta écua velkaa."