Teidän hyvien neuvojenne ansiosta ja etenkin lujuutenne johdosta olen kyennyt taltuttamaan ja voittamaan heikkouden, joka oli kuninkaalle sopimaton. Te olette niin taitavasti järjestänyt tulevaisuuteni, että kiitollisuuskin estää minua nyt tuhoamasta työtänne. Käsitän olleeni väärässä, kun tahdoin suunnata elämäni syrjään siltä tolalta, jonka te olitte sille harkinnut. Olisi tosiaankin ollut onnetonta Ranskalle ja suvulleni, jos minun ja ministerin kesken olisi päässyt huono sopu vallalle.
Siten olisi kuitenkin tapahtunut, jos olisin ottanut sisarentyttärenne puolisokseni. Tajuan sen täydellisesti, ja tästälähtein en mitenkään vastusta suunnitelmienne toteutumista. Olen siis valmis menemään naimisiin infantinna Marie-Thérèsen kanssa. Voitte nyt lopullisesti määrätä neuvottelujen alkamisesta.
Ludvig.'
Kuningas tarkisti kirjeen ja sulki sen sinetillä.
"Viekää tämä kirje herra kardinaalille", hän käski.
Aatelismies poistui. Mazarinin ovella hän kohtasi Bernouinin jännittyneenä odottamassa.
"Mitä kuuluu?" kysyi ministerin kamaripalvelija.
"Monsieur", ilmoitti aatelismies, "tässä on kirje hänen ylhäisyydelleen."
"Kirje! Kas, sitä olemme tässä varronneetkin, aamullisen pikku retken jälkeen."
"Ah, te tiesitte, että hänen majesteettinsa…"