— Tosiaankin, — ajatteli Manicamp, — arvoaste ei siinä merkitse mitään, kaikki ovat samanlaisia.
Prinssi Filip jatkoi: "No, sinä olet siis tullut takaisin meidän miesten pariin, joten on toivoa, että junkkari jälleen suopuu herttaiseksi."
"Kuinka niin, monseigneur? Miten ihmeessä minulla voisi olla sellainen vaikutus herra de Lorraineen?"
"Hyvin yksinkertaisesti siten, että hän kadehtii sinua."
"Pyh, todellako?"
"Asia on niinkuin sanon."
"Liian suuri kunnia minulle."
"Ymmärräthän: kun sinä olet saapuvilla, mielistelee hän minua, mutta poissaollessasi hän kiusaa minua. Minä hallitsen hypinlaudan avulla. Ja arvaapas, minkä aatoksen olen saanut päähäni?"
"En edes aavistakaan, monseigneur."
"No niin, — kun sinä olit maanpaossa, — sillä karkoitettuna sinä olit, Guiche-poloiseni…"