"Niin, — miksi otatte Madamen vakinaisesti mukaanne?"
"No, koska huomaan rakastavani häntä!"
De Guiche kalpeni hiukan, koettaen kuitenkin säilyttää näennäisen hilpeytensä.
"Jos rakastatte Madamea, monseigneur", sanoi hän, "niin sen rakkauden täytyy tuntua teistä riittävältä, joten ette enää kaipaa ystäviänne."
"Eipä hullummin, eipä hullummin", hymähti Manicamp itsekseen.
"No, nyt Madamen pelko valtaa sinut jälleen", vastasi prinssi.
"Olen saanut kalliisti maksaa entisen tuttavuuden, kartellakseni naista, joka on toimittanut minut karkoitetuksi."
"Hyväinen aika, onpa sinulla paha sisu, de Guiche! Kuinka pitkävihainen oletkaan, ystäväni!"
"Tahtoisinpa nähdä teidät minun asemassani, monseigneur."
"Varmaan sinä sentähden esititkin eilisen tanssisi niin huonosti; tahdoit kostaa eksyttämällä Madamen vääriin liikkeisiin. Äh, se on halpamielistä, de Guiche, ja minä kantelen Madamelle."