"Monseigneur…"
"Ei mitään vastustelua, de Guiche, muutoin jo riitaannumme", keskeytti prinssi.
— Kun hän kerran tahtoo, — kuiskasi Manicamp de Guichen korvaan, — niin taivu nyt ajoissa.
"Minä alistun, monseigneur", lupasi kreivi.
"Ja hyväksi aluksi", jatkoi monseigneur, "tänä iltana on soittoa Madamen luona; sinä olet päivällisellä minun seurassani, ja minä vien sinut hänen luokseen."
"Oh", vastusteli de Guiche, "siitä toki sallinette minun kieltäytyä."
"Vieläkö nyt? Mutta tuohan on kapinaa!"
"Madame otti minut eilen liian huonosti vastaan kaikkien nähden."
"Niinkö!" nauroi prinssi.
"Jopa siinä määrin, että hän ei vastannut, kun häntä puhuttelin. Saattaa olla hyvä, ettei ihminen ole itserakas, mutta liian vähä on aina liian vähä, kuten sanotaan."