"Eräs aatelismies, jota en tunne, muuan vanhus ja herra Grimaud."
"Sellainen seurue ei voi ratsastaa niin nopeasti kuin minä."
"Suvaitseeko monsieur kuunnella minua hetkisen?" virkkoi Blaisois hiljaa, nykäisten hevosta ohjaksista.
"Kyllä, jos et liiaksi vikuroitse puheissasi."
"No niin, monsieur, se Pariisin mainitseminen tuntui tekaistulta."
"Vai niin!" sanoi d'Artagnan mennen totiseksi; "verukkeelta?"
"Niin, monsieur, ja voisinpa vannoa, että kreivi ei ole menossa Pariisiin."
"Mikä sinut saa siihen uskoon?"
"No, herra Grimaud tietää aina, minne isäntämme lähtee, ja hän oli luvannut minulle ensi kerralla Pariisiin lähdettäessä ottaa viedäkseen minulta hiukan rahaa vaimolleni."
"Ahaa! Sinulla on vaimokin?"