"Mutta herra Cromwell on kuollut, ja hänen sisältäjänään on nyt hauta."
"Hyvä Planchet, huomaan ilokseni, että sinä et ole kehittynyt ainoastaan suuretiedettä tajuamaan, vaan viisaustiedettäkin."
"Monsieur, minä käytän maustekaupassani paljon painettua paperia; siitä oppii yhtä ja toista."
"Mainiota! Tiedät siinä tapauksessa — sillä suuretiedettä ja viisaustiedettä opiskellessasi olet kai päässyt hajulle historiastakin — tiedät siis myöskin, että suurta Cromwellia seurasi pikkarainen."
"Kyllä, Rikhard nimeltään, ja hän teki kuten te, herra d'Artagnan, — otti eronsa."
"Erinomaista! Suuren jälkeen, joka makaa haudassaan, pikkaraisen perästä, joka vetäysi poikkeen, tuli kolmas. Tämän nimi on Monk; hän on varsin etevä sotapäällikkö sikäli, että hän ei ole koskaan taistellut, ja taitava valtiomies, koska hän ei milloinkaan lausu mielipidettään: ennen kuin hän edes sanoo kellekään hyvää päivää, hän miettii kaksitoista tuntia ja toivottaa lopuksi hyvää yötä, mikä tuntuu kaikista erinomaiselta, se kun sattuu ihan paikalleen."
"Tuo on tosiaan oivallista", sanoi Planchet, "mutta tunnenpa toisen valtiomiehen, joka suuresti muistuttaa häntä."
"Herra de Mazarinin kaiketi?"
"Juuri hänet."
"Olet oikeassa, Planchet; mutta Mazarin ei tavoittele Ranskan valtaistuinta, ja se muuttaa koko asian, näetkös. No niin, tämä herra Monk, jolla jo on Englanti paistina lautasellaan ja joka jo avaa suutansa sen nielaistakseen, — tämä herra Monk, joka sanoo Kaarle II:n väelle ja itse Kaarle II:lle: Nescio vos …"