"Hyvät herrat", huomautti Atos, "te ette tiedä, kuka olen, mutta minun on sanottava teille, että tunnustan täällä ainoastaan kenraali Monkin vertaisekseni. Missä hän on? Viekää minut hänen puheilleen, ja jos hänellä on joku kysymys minulle esitettävänä, niin vastaan siihen ja toivoakseni tyydyttävästi. Toistan vieläkin, hyvät herrat, — missä kenraali on?"
"Hitto, sen te tiedätte paremmin kuin me!" virkahti upseeri.
"Minä?"
"Te juuri."
"En ymmärrä teitä, herra kenraaliluutnantti", sanoi Atos.
"Kyllä piankin ymmärrätte, ja olkaa nyt ensiksikin vähemmän kopea, herraseni. Mitä kenraali sanoi teille eilen?"
Atos hymyili halveksivasti.
"Nyt ei sovi hymyillä", huudahti toinen eversti kiivaasti; "vastatkaa mutkittelematta!"
"Selitän teille vain, hyvät herrat, etten vastaa ennen kuin kenraalin edessä."
"Mutta tiedättehän hyvin", tokaisi eversti, "että pyydätte mahdotonta."