"Atos!" huudahti d'Artagnan. "Sinä täällä?" Ja ystävykset syleilivät toisiaan.
"Sinä täällä", jatkoi muskettisoturi, "etkä kuitenkaan esiinny kaikkien noiden hovilaisten seurueessa, kreiviseni? Mitä! Olet juhlan sankari etkä silti ratsasta palautetun majesteetin vasemmalla puolella niinkuin herra Monk kyllä komeilee oikealla! En totisesti laisinkaan ymmärrä sinun ja kuninkaan välejä, paitsi että hän on sinulle suuressa kiitollisuudenvelassa."
"Aina naljailutuulella, hyvä d'Artagnan", sanoi Atos. "Etkö siis milloinkaan paranna itsestäsi tuota säädytöntä vikaa?"
"Mutta ethän ole mukana juhlakulkueessa?"
"En ole mukana syystä etten tahtonut."
"Ja mikset tahtonut?"
"Minä en ole mikään Ranskan kuninkaan asiamies, lähettiläs tai muu edustaja, ja minusta ei ole soveliasta muutoin näyttäytyä muun kuninkaan seurassa kuin sen, jonka Jumalani on antanut valtiaakseni."
"Hitto, näyttäysitpä hyvin likeisenä isä-kuninkaan seurassa!"
"Se oli toista, veikkonen: hän oli kulkemassa kuolemaan."
"Mutta se, mitä olet tehnyt tämän hyväksi…"