"Kuningas ei tosin ole voinut kuulla, että sinä olet menettänyt omaisuutesi hänen tähtensä, mutta hän tietää saavansa kiittää sinua paljosta."
"Onko siitä minulle mitään etua, Atos, sanohan? Myönnän oikeuden ja kohtuuden nimessä, että sinä olet toiminut ylevästi. Mutta minä, joka näennäisesti olin aiheuttanut suunnitelmanne raukeamisen, olenkin todella toimittanut sen onnistumaan. Kuuntelehan vain päätelmääni: te ette kenties olisi suostuttelulla ja hyvillä sanoilla saaneet Monkia taivutelluksi, kun sitävastoin minä pitelin kunnon kenraalia niin kovakouraisesti, että ruhtinaasi sai tilaisuuden osoittautua jalomieliseksi; se jalomielisyys johtui Kaarlen mieleen minun onnellisesta erehdyksestäni, ja palkkioksi siitä näkee hän nyt Monkin palauttaneen hänet valtaistuimelle."
"Kaikki tuo on ilmeisesti totta, hyvä ystävä", myönsi Atos.
"No, niin selkeätä kuin se onkin, ei ole vähemmin totta, veikkonen, että nyt palaan — herra Monkin suureen suosioon päässeenä kylläkin, aina olen hänen puhuessaan vain ny dear captain, vaikken olekaan hänen kultasensa enkä kapteeninsa, ja saaneena osakseni suurta arvonantoa kuninkaalta, joka nyt on kyllä jo unohtanut nimeni, — ei ole vähemmin totta, kun sanon, että palaan kauniiseen isänmaahani niiden sotamiesten sätittäväksi, jotka pestasin suuren palkkion toiveisiin, kelpo Planchetin kirottavaksi, jolta hävitin tuntuvan osan hänen omaisuuttaan."
"Kuinka niin? Mitä lemmon tekemistä Planchetilla voi olla tässä jutussa?"
"Ka, on vain, ystäväiseni: herra Monk luulottelee kutsuneensa takaisin tuon loistelevan, hymyilevän ja palvotun kuninkaan, sinä kuvittelet tukeneesi häntä pääsemään näin pitkälle, minä usein uskon toimittaneeni hänet valtaan, kansa ajattelee voittaneensa hänet uudestaan valtiaaksensa, hän itse otaksuu toimineensa sillä tavoin, että sai valtaistuimensa jälleen, ja tuossa kaikessa ei ole rahtuakaan perää! Kaarle II:n, Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaan, nosti takaisin valtaistuimelle ranskalainen maustekauppias, joka asuu Rue des Lombardsin varrella ja on nimeltään Planchet. Sellaista on maailman komeus! 'Turhuutta!' sanoo Saarnaaja; 'turhuutta, kaikki on turhuutta!'"
Atos ei voinut olla nauramatta ystävänsä omituiselle purkaukselle.
"Hyvä d'Artagnan", hän virkkoi sydämellisesti puristaen kumppaninsa kättä, "etkö muka olisikaan laajamietteisempi järkeilijä? Eikö sinulle enää tuota tyydytystä se tieto, että sait pelastetuksi henkeni, tuodessasi niin parahiksi paikalle Monkin, kun nuo kirotut parlamenttilaiset tahtoivat polttaa minut elävältä?"
"No, no", tuumi d'Artagnan, "sellaista paistamista olit hiukan ansainnutkin, kreiviseni."
"Miten? Siitäkö hyvästä, että pelastin Kaarle-kuninkaan miljoonan?"