"Mitä sanot paksuun muuriin koverretusta kätköstä?"
"Sellaista en ole koskaan käyttänyt."
"Siinä tapauksessa sinulla varmaankin on joku uskottu, joku taattu liikemies, joka suorittaa sinulle kunniallista osinkoa?"
"Ei suinkaan."
"Hyväinen aika, miten siis menetteletkään?"
"Minä kulutan kaikki mitä saan, ja saan juuri sen verran kuin kulutan, hyvä d'Artagnan."
"Ahaa, vai sillä tavoin? Mutta sinä elelet kuin pikku ruhtinas, ja viiden- tai kuudentoistatuhannen vuositulot kyllä hupenevatkin hyppysissäsi; sitäpaitsi sinulla on velvollisuuksia täytettävinä, sinun on edustettava säätyasemaasi."
"Mutta minä en voi havaita, että sinä olisit vähemmän suuri herra kuin minä, ystäväiseni, ja rahasi riittävät menoihisi juuri parahiksi."
"Kolmesataatuhatta livreä! Siinähän on kaksi kolmannesta liikaa."
"Suo anteeksi, mutta minusta tuntui kuin olisit sanonut… olin kuulevinani… jäin ainakin siihen käsitykseen, että sinulla on yhtiökumppani…"