"Eikö sinun nähtesi ole piiloitettu ketään?"
"Äiti hyvä!"
"Minä näin miehen hatun, sanon sinulle: tuon veitikan, heittiön hattu se oli!"
"Äiti!" huudahti Louise.
"Tuon tyhjäntoimittaja Malicornen! Hovineiti siten seurustelemassa… hyi!"
Ja äänet kuoleutuivat pikku porraskäytävän syvyyksiin.
Montalais oli kuullut joka sanan, sillä kaiku lähetti ne hänen korvaansa kuin kuulotorvea myöten.
Hän kohautti olkapäitänsä ja virkkoi nähdessään Raoulin, joka lymystään tulleena oli hänkin kuullut sananvaihdon:
"Montalais-parka — ystävyytensä uhri!… Malicorne-poloinen, rakkautensa sortama!"
Hän pysähtyi huomatessaan Raoulin naurettavansurkean katsannon; nuori mies ei ollut hyvillään näin salamyhkäiseksi kääntyneestä päivästä.