"Se on helppoa, sire… Tyhjää kaikkialla, ei missään rahaa."
"Varokaa, monsieur; te hyökkäätte pahasti herra Fouquetin varainhoitoa vastaan, ja olen kuitenkin kuullut häntä mainittavan kykymieheksi."
Colbert punastui ja sitten kalpeni, sillä hän käsitti tästä hetkestä alkaen ryhtyvänsä taisteluun miehen kanssa, jonka mahtavuus melkein veti vertoja vastikään manalle menneen suurmiehen asemalle.
"Niin, sire, hän on hyvin kyvykäs mies", toisti Colbert kumartaen.
"Mutta jos hän kerran on pätevä alallaan ja rahoista kuitenkin on puute, niin kenessä on vika?"
"En syytä ketään, sire, totean vain asian."
"Hyvä on, tehkää valmiit laskelmat ja näyttäkää ne minulle. On syntynyt vajausta, sanotte? Vajaus saattaa olla tilapäinen; luotto elpyy, varoja kertyy jälleen."
"Ei näissä oloissa, sire."
"Ehkei enää tämän vuoden osalle, sen käsitän, mutta ensi vuonna?"
"Ensivuotiset tulot on syöty yhtä puhtaiksi kuin tämänvuotisetkin, sire."