"Niin valtionrahastosta ei saisi."
"Oh, tämä nyt on ihme, monsieur! Mitä, eikö yli-intendenttini toimittaisi minulle varoja?"
Colbert pudisti isoa päätänsä.
"Ovatko valtion tulot muka jo siinä määrin pantattuja, että niistä ei enää lähde mitään?"
"Kyllä ne ovat jo täydelleen kiinnitetyt, sire."
Silmäkulmiansa rypistellen Ludvig käveli pitkin askelin edes takaisin hyvin kiihtyneenä.
"Mutta jos asema olisi sellainen kuin te sanotte, herra Colbert", virkkoi hän äkkiä seisahtuen, "niin minähän olisin häviön partaalla jo ennen kuin pääsen hallitsemaankaan?"
"Valtio on todella vararikkoinen, sire", vastasi järkkymätön numeromies.
"Mutta jossakinhan täytyy olla rahaa, monsieur?"
"Niin kyllä, sire, ja ensi alkuun toinkin jo teidän majesteetillenne selvitykseksi luettelon eräistä varoista, joita herra kardinaali de Mazarin ei ole tahtonut mainita testamentissaan eikä missään muussakaan asiakirjassa; hän oli ne uskonut minulle."