"Minä en enää tee muistutuksia tunteittesi johdosta, Raoul."
"Mutta sydämenne vastustaa edelleenkin tätä liittoa, te ette ole itse tehnyt tätä valintaa."
"Se on totta."
"Se riittää pidättämään minua: voin odottaa."
"Ajattele tarkoin, Raoul; tämä on vakava askel."
"Sen kyllä tiedän, monsieur; päätökseni on kuitenkin valmis: minä odotan."
"Mitä? Kuolemaaniko?" lausui Atos hyvin järkkyneenä.
"Voi, monsieur!" huudahti Raoul kyynelsilmin; "kuinka voittekaan noin raadella sydäntäni, kun en ole milloinkaan antanut teille valittamisen aihetta?"
"Se on totta, rakas lapsoseni", mutisi Atos, kiivaasti puristaen huulensa yhteen, hillitäkseen ylivoimaiseksi pyrkivää liikutusta. "Ei, en tahdo saattaa sinua murheelliseksi; en vain ymmärrä, mitä sinä odottaisit… Tahdotko odottaa siinä mielessä, että kenties pääset rakkaudestasi?"
"En monsieur; tahdon odottaa teidän mielipiteenne muuttumista."