"No, sitä suurempi syy minun jäädä", sanoi tuntematon.
"Hyvä on, monsieur; mutta pitääkö monsieur hallussaan koko huoneiston?"
"En käsitä teitä. Minkätähden asuisin tänään ahtaammin kuin eilen?"
"No, katsokaas, monsieur — teidän armonne luvalla sanoen, — minun ei eilen teidän valitessanne asuntonne sopinut määrätä minkäänlaista hintaa, koska teidän armonne olisi voinut luulla minun urkiskelevan varojanne… kun sitävastoin tänään…"
Tuntematon punastui. Hänen mieleensä juolahti heti, että häntä epäiltiin köyhäksi ja tahdottiin loukata.
"Tänään sitävastoin urkitte", hän täydensi jäykästi, "saako minulta maksua?"
"Monsieur, minä olen säädyllinen mies, Luojan kiitos, ja niin ravintoloitsijalta kuin näytänkin, on minussa herrasmiehen verta; isäni oli marski d'Ancre-vainajan palveluksessa keittiövirkailijana, Jumala hänen sielulleen rauhan suokoon…"
"En siinä kohdassa väitä vastaan, monsieur; haluan vain tietää ja pian, mihin kysymyksenne tähtäävät."
"Te käsitätte tietysti, monsieur että kaupunkimme on pieni — että hovi anastaa sen ihan haltuunsa ja talot tulevat asukkaita täyteen, ja silloin saa huoneista hyvänlaisen maksun."
Tuntematon punastui yhä.