"Louisdorin, monsieur, siihen luettuna ruoka ja hevosen ruokko."
"Hyvä. Entä tältä päivältä?"
"Voi, siinä se vaikea paikka on. Tänäänhän tulee kuningas; jos hovi saapuu yösijan tarpeessa, niin maksu lasketaan koko päivältä. Siitä seuraa, että kolme huonetta kahden louisdorin mukaan kultakin tuottaa kuusi louisdoria. Kaksi louisdoria, monsieur, ei merkitse mitään, mutta kuusi louisdoria on jo melkoinen summa."
Vieras oli punehduksestaan vaalennut hyvin kalpeaksi.
Sankarillisen urheasti hän veti taskustaan kukkaron, johon ommellun vaakunan hän huolellisesti kätki kouraansa. Cropolen katsetta ei välttänyt kukkaron laihuus, sen veltto hoikkuus.
Tuntematon tyhjensi kukkaron kämmenelleen. Se sisälsi kolme kaksois-louisdoria, mikä juuri vastasi ravintoloitsijan viime vaatimusta.
Kaikkiaanhan hän sentään tahtoi seitsemän.
Hän katseli senvuoksi vierastaan kuin sanoakseen: entä lisää?
"Tarvitsette siis vielä louisdorin, vai mitä, herra ravintoloitsija?"
"Niin, monsieur, mutta…"