"Hän on kunnianhimoinen."
"Kukapa ei olisi, markiisitar?"
"Mutta hänen kunnianhimollaan ei ole rajoja."
"Sen kyllä käsitän, koska hän on pyrkinyt seuraajakseni rouva Vanelin suosiossa."
"Ja onnistunut siinä; olkaa varuillanne."
"Tarkoitatteko, että hän myös yrittää yletä intendentistä yli-intendentiksi?"
"Ettekö jo ole sitä pelännyt?"
"Ohoh", virkahti Fouquet, "päästä sijaisekseni rouva Vanelin luona on toki vielä toista kuin syrjäyttää minut asemastani kuninkaan lähimpänä miehenä. Ranska ei ole niin helposti otettavissa kuin osastopäällikön vaimo."
"Voi, monsieur, kaikki on ostettavaa, — jollei kullalla, niin juonilla."
"Tiedätte päinvastaisen totuuden omasta kohdastanne, madame, — te, jolle minä olen tarjonnut miljoonia."