"Hän saapui vasta neljännestunti sitten ihan arvaamatta."
"Te siis hiukan rakastatte minua, markiisitar?"
"Siitä ei ole kysymys, monsieur, vaan teidän vaaroistanne; millä kannalla asianne ovat?"
"Tänä yönä sieppaan molemmat ystäväni kaupunginvankilasta."
"Millä tavoin?"
"Ostamalla, lahjomalla puolelleni kuvernöörin."
"Hän on ystäviäni; voinko auttaa hankkeessa, vahingoittamatta teitä?"
"Voi, markiisitar, se olisi peräti suuri palvelus, mutta miten saisin välitystänne käytetyksi maineenne joutumatta alttiiksi? Mieluummin menköön mahtini, vapauteni ja henkenikin, jos turman välttäminen vaatisi teiltä ainoankaan kyyneleen tai hetkeksikään pilvistyttäisi otsaanne."
"Monseigneur, älkää haastako minulle sanoja, jotka huumaavat mieleni; tunnen jo ahdistusta siitä, että olen tahtonut teitä palvella ajattelematta menettelyni täyttä merkitystä. Rakastan teitä todella kuin hellä ystävätär, ja ystävättärenä olen teille kiitollinen kiintymyksestänne, mutta voi — milloinkaan ette saa minua rakastajattareksenne!"
"Säälimätön!" huudahti Fouquet tuskastuneesti.