Sotaisa hengenmies näytti epäröivän.
"Älä suotta arkaile, minä en nyt paheksu tapojasi; mutta puhun vakavasti, niin että sinun ei sovi laisinkaan kierrellä, ja joutavan kerskailun saat tällä kertaa tyyten jättää silleen."
"No, suora totuus on se, että minulla on satakaksikymmentä ystävää tai huvikumppania, jotka ovat vannoutuneet minulle kuin varkaat hirsipuulle."
"Voitko luottaa heihin?"
"Kaikessa."
"Eivätkö he saata sinua epäillyksi kolttosistaan?"
"Minä en esiinny omassa nimessäni."
"Ja he ovat päättäväisiä miehiä?"
"He polttavat Pariisin, jos takaan heille, että he eivät siitä joudu roviolle."
"Pyydän sinulta sellaista palvelusta, abbé", sanoi Fouquet pyyhkien hikeä kasvoiltaan, "että toimitat tuon joukkosi niitä miehiä vastaan, jotka sinulle osoitan, määrähetkellä… Käykö se laatuun?"