"Se on varsin luonnollisesti katumellakka", sanoi abbé.
"Katumellakka millä perusteella? Sillä onhan asema sellainen, että jos Pariisin väestö milloinkaan on tyytyväinen kuninkaan toimiin, niin ainakin rahamiehiä hirtettäessä."
"Kyllä minä sen kohdan järjestän", lupasi abbé.
"Järjestät huonosti, ja silloin voi Gourvillellä olla syytä huolestukseensa."
"En toki, en toki… aatos jo kypsyy aivoissani."
"Sano se."
"Mieheni huutakoot: 'Eläköön Colbert!' ja karatkoot käsiksi vankeihin muka repiäkseen heidät kappaleiksi, koska hirsipuu on verenimijöille liian lievä rangaistus."
"Hei, siinäpä tosiaan aatos!" ilahtui Gourville. "Lempo soikoon, herra abbé, on teillä mielikuvitusta! Jotakin tällaista minä kaipasin."
"Monsieur, olen sukuni arvoinen", vastasi abbé ylpeästi.
"Narri!" jupisi Fouquet, lisäten ääneen: "Se on nerokasta! Toteuttakaa homma vuodattamatta verta."