"Voi, tämä on ollut hirvittävä näytelmä!" jupisi Raoul; "lähtekäämme, chevalier."
"Ethän liene haavoittunut?" kysyi d'Artagnan.
"En, Jumalan kiitos."
"Hyvä juttu! Hiisi vieköön, oletpa reipas urho! Sinulla on isäsi pää ja Portoksen käsivarsi. Ah, olisipa Portos ollutkin täällä, niin olisi vasta saatu nähdä ihmeitä!"
Ja ikäänkuin jotakin muistaen hän mutisi sitten:
"Mutta missähän hiidessä kunnon Portos voineekaan oleilla?"
"Tulkaa, chevalier, tulkaa!" pyyteli Raoul.
"Maltas nyt vielä vain minuutti, ystäväiseni, jotta ehdin periä kolmekymmentäseitsemän ja puoli pistoliani; tulen heti takaisin. — Talo tuottaa hyvin", tuumi d'Artagnan mennessään takaisin Pyhän Neitsyen kuvaan, "mutta nyt silti mieluummin soisin sen olevan jossakin toisessa osassa kaupunkia, vaikkapa saisin hiukan vähemmänkin vuokraa."
63.
Miten herra d'Eymerisin timanttisormus siirtyi d'Artagnanille.