"Pikemmin kuin jänishousut!"
"Monsieur!"
"Sata päättäväistä miekkamiestä vastaa yllätyksessä kymmentätuhatta kaupunginpalkkalaista. Missä Menneville on, se pöyhkeä kerskuri, joka ylvästeli palaavansa joko kuolleena tai voittajana?"
"Hän on pitänyt sanansa, monsieur. Hän on hengetön."
"Hengetön! Kuka hänet on surmannut?"
"Hornanhenki ihmisen hahmossa, — kymmenellä tulisella säilällä aseistautunut jättiläinen, joka yhdellä tempaisulla sammutti tulipalon, taltutti mylläkän ja polkaisi Grève-torin kiveyksestä esille sata muskettisoturia."
Fouquet kohotti otsaansa, jolla helmeili kylmä hiki.
"Oi, Lyodot ja d'Eymeris kuolleet, kuolleet, kuolleet!" mutisi hän; "ja minä olen häväisty!"
Abbé kääntyi päin ja sanoi nähdessään veljensä murtuneena ja kalmankalpeana:
"No, no, se on kohtalon isku; meidän ei sovi vaikerrella. Kun yritys ei onnistunut, niin Jumalan tahto…"