"Se on totta", myönsi vieras, johon huomautuksen pätevyys tehosi ilmeisesti.
"Toisekseen huomaan teidän pitävän parhaiten minun öljykakustani, kun taasen minulle tämä läskinviipaleenne maistuu mainiosti."
"Hauska sattuma tosiaan!"
"Ja paremman valaistuksen ja makuni mukaisen aterioimien yläpuolelle vielä asetan seurustelun tuottaman mielihyvän."
"Te olettekin tosiaan hilpeä haastelija", kiitti tuntematon hyvillään.
"Ka, niin kai, — hilpeä kuten kaikki tyhjäpäiset ihmiset. Hoo, samaten ei ole teidän laitanne; näen silmissänne kaikenlaatuista neroa."
"Oh, monsieur…"
"No, myöntäkää pois, että te olette tiedemies."
"Toden totta, melkein kyllä… henkisen työn tekijä olen, sanoi kirjailija."
"Kas niin!" huudahti d'Artagnan ihastuneesti lyöden kätensä yhteen; "enpäs vainkaan erehtynyt! Jo on ihme, että minulla siis on onni viettää iltani kirjailijan parissa, — kenties kuuluisankin?"