"Taidan puhua kovin tyhmästi, mutta minä en vain käsitä, kuinka sana syntyy, jos tämä on kirjain."
"Sanako?"
"Painettavaksi, niin."
"Se käy helposti. Voin sen kyllä selittää, jos asia herättää harrastustanne."
"Ihan ihmeesti se saattaa minut uteliaaksi."
"No, katsokaa nyt tarkoin."
Jupenet otti taskustaan seitsemän tai kahdeksan tuollaista metallipuikkoa lisää, d'Artagnanin tähystäessä niitä peräti tarkkaavaisena.
"Ahaa!" huudahti d'Artagnan, "teillä siis onkin kokonainen kirjapaino taskussanne! Peste, onpas tämä ihmeellistä — kaikkea sitä matkustellessaan oppii, mon Dieu!"
"Terveydeksenne", toivotti Jupenet tyytyväisenä.
"Teidän terveydeksenne, mordioux, teidän! Mutta odottakaas, älkäämme kilistäkö tällä omenaviinillä. Tämä on kurjaa juomaa ja arvotonta miehelle, joka on tottunut ammentamaan elvykkeensä Hippokreneesta — niinhän te runoilijat nimittänette lähdettänne?"