"Ja siihen lisäsin", jatkoi d'Artagnan, "viime kuun kahdeksantenakolmatta päivänä kaksisataatuhatta livreä."
Portoksen silmät remahtivat suuriksi, kaunopuheisesti kysyen muskettisoturilta: — Mistä lemmosta kaappasit moisen summan, hyvä ystävä?
"Kaksisataatuhatta livreä!" huudahti hän viimein.
"Niin, ja kun vanhan säästön ohella otan lukuun ne kaksikymmentätuhatta, jotka minulla on nyt mukanani, pääsen kahteensataanneljäänkymmeneenviiteentuhanteen livreen."
"Mutta mistä onkaan tuommoinen omaisuus lähtöisin?"
"Älähän huoli, minä kerron sinulle koko jutun myöhemmin, ystäväiseni; mutta kun sinulla itselläsi on sitä ennen paljon sanottavaa minulle, niin jääköön minun selvitykseni oikealle vuorolleen."
"Mainiota!" ihasteli Portos; "nyt olemme kaikin rikkaitta. Mutta mitä kertomista minulla muka on sinulle?"
"Ensiksikin tietysti, kuinka Aramis nimitettiin…"
"Ahaa, Vannesin piispaksi."
"Juuri niin", sanoi d'Artagnan, "Vannesin piispaksi. Hänpä on päässyt pitkälle — kelpo Aramis!"