"Minä vannon."
"Hyvä on; annan teille tämän kerran anteeksi. Hyvästi!"
Runoilija poistui yhtä nöyrästi kuin oli tullutkin.
"No niin, tuon hiturin nyt saatua ojennuksensa käykäämme aamiaiselle", esitti Portos.
"Oikein", myöntyi d'Artagnan, "haukatkaamme."
"Minun on vain huomautettava", lisäsi Portos, "että meillä ei ole kahta tuntia enempää käytettävänämme ateriaan, veikkonen."
"Mikäpä siinä auttanee muu kuin että yritämme saada sen riittämään. Mutta miksi vain kaksi tuntia?"
"Syystä että kello yhdeltä minä korkeanveden vaiheessa lähden matkalle Vannesiin. Mutta kun tulen takaisin aamulla, hyvä ystävä, niin jää sinä tänne ja ole kuin kotonasi. Minulla on oiva kokki ja hyvä viinikellari."
"Ei, ei", keskeytti d'Artagnan, "minulla on parempi esitys. Sanot lähteväsi Vannesiin?"
"Niin oikein."