"D'Eymeris ja Lyodot", vastasi d'Artagnan. "Tunnetko sinä noita nimiä, Aramis?"
"En", vastasi kirkkoruhtinas halveksivasti; "he ovat kai kuuluneet rahaministeriön piiriin."
"Ihan."
"Vai niin, herra Fouquet on antanut hirttää ystäviänsä!" huudahti Portos.
"Miksei?" kysyi Aramis.
"Minusta tuntuu…"
"Jos nuo onnettomat hirtettiin, niin se tapahtui kuninkaan käskystä. Ja raha-asiain yli-intendenttinäkään ei herra Fouqetilla liene määräysvaltaa hengen asioissa."
"Vaikkapa vain", murisi Portos; "herra Fouquetin sijassa…"
Aramis käsitti Portoksen aikovan sanoa jonkun tyhmyyden. Hän muutti puheenainetta.
"Kas niin, rakas d'Artagnan", hän virkkoi, "kylliksi nyt olemme puhuneet muista; haastakaamme hiukan sinusta."