"Kuulkaahan nyt, herra Malicorne", virkkoi tyttö, "suvaitsetteko jo vihdoinkin, että puhumme järkeä?"
"Luuletteko sen olevan helppoa, Aure-neiti", vastasi nuori mies. "Tehdä mitä tahdotaan, kun ei kyetä tekemään mitä osataan…"
"Kas, siinä se taas sotkeutuu puheenparsiinsa!"
"Minäkö?"
"Te juuri; heittäkää toki sikseen tuo prokuraattori-jaarittelu."
"Mahdotonta sekin. Lakimieshän olen, neiti de Montalais."
"Neiti olen, herra Malicorne."
"Voi, sen tiedän hyvin, ja te muserratte minut etäisyydellämme; en sentähden sanokaa mitään."
"Mutta enhän minä teitä mitenkään muserra: sanokaa, mitä teillä on minulle ilmoitettavaa, — sanokaa, minä tahdon!"
"No, minä tottelen."