Mutta hänet pysähdytti rutosti musketin heilahdus ja etuvartijan huuto.
"Minne matka, ystävä?" kysyi vahtisotilas.
"Aion kuninkaan luo", vastasi tuntematon levollisesti ja ylpeästi.
Sotamies kutsui paikalle erään hänen ylhäisyytensä upseerin, joka virkkoi siihen tapaan kuin virastoapulainen opastaa ministeriössä kävijää perille:
"Toinen porraskäytävä vastapäätä."
Ja sen enempää vieraasta välittämättä upseeri palasi keskeytyneeseen keskusteluunsa.
Vastaamatta muukalainen astui osoitettuja portaita kohti.
Sillä taholla ei näkynyt liikettä eikä valoa, — vain hämyä, jossa yksinäinen vartiosoturi asteli kuin varjo. Hiljaisuutta häiritsivät siellä ainoastaan hänen askeleensa, joita säesti kannuksien kilinä kivilaakoja vasten.
Vahtisotilas kuului kuninkaan vartioksi varattuihin kahteenkymmeneen muskettisoturiin ja toimitti palvelusvuoroaan jäykkänä kuin patsas.
" Qui vive?" huusi tämä etuvartija.