"Tuhansia asioita."
"Ethän ainakaan liene vihoissasi minulle, Louise?" huudahti Montalais puristaen hänen kättänsä.
"Mistä sinulle olisin pahastunut, rakas Aure?" vastasi neiti de la Vallière puhtaasti heläjävällä äänellään.
"Kas, jos nyt lapsi-parka hiukan olisikin teille vihoissaan", tokaisi rouva de Saint-Remy, "niin eipä se olisi ihan kohtuutonta."
"Mitä kohtuuttomuutta olisin häntä kohtaan osoittanut, hyvä Jumala?"
"Hän on minun nähdäkseni yhtä hyvää syntyperää ja yhtä sievä kuin tekin."
"Äiti!" huudahti Louise.
"Satakertaisesti sievempi, madame, joskaan ei suvultaan parempi. Mutta sehän ei minulle ilmaise, mitä valittamisen aihetta Louisella pitäisi olla minua kohtaan."
"Luuletteko siis hänestä olevan hauskaa hautautua Bloisin linnaan, teidän lähtiessänne Pariisiin loistelemaan?"
"Mutta, madame, enhän minä estä Louisea tulemasta mukaani Pariisiin; päinvastoin olisin aivan ihastuksissani, jos hänkin tulisi."